maanantai, 29. heinäkuu 2013

Maailma on tehty meitä varten..

Haloo Helsingin biisi soi päässä ties monettako päivää, ihanat sanat. Edellisestä kirjoituksesta on aikaa, olen ollut todella väsynyt, johtuu alkuraskaudesta. Kyllä! Olen raskaana, olin odottanut että en raskaudu enää kovin helposti koska ikää on tullut lisää ja painoa edellisten raskauksien myötä myös. Vauvauutista en ole vielä kertonut kuin kahdelle lähimmälle ystävälleni, he olivat iloisia puolestani. Itsekin olen todella iloinen, koska vauvakuume on ollut aivan valtava, vaikka sitä ei varmasti moni ymmärrä siitä syystä, koska lapsia on jo ennestään niin paljon. Mutta kait mä olen sitten se kroonikko..

perjantai, 5. heinäkuu 2013

Päänsärkyä ja muita tekosyitä

Sellainen sanahirviö kuin "viikkosiivous" odottelee minua, en ole ehtinyt tehdä tällä viikolla mitään mikä hieman edes helpottaisi urakkaani. Suurperheen lakanoiden vaihtokin on sellainen operaatio, että jos olisin sen edes saanut aikaiseksi ennen tätä päivää, olisi urakkani hieman helpompi. Alitajuntani yrittää ilmeisesti kehittää jonkin hyvän tekosyyn, jolla voisin paeta siivousurakkaa, päänsärky alkoi jo ennenkuin nousin ylös, se hieman helpottui jättimukillisella kahvia, mutta silti se on tuolla jossain korvan takana tykyttelemässä, ja hyökkää varmasti takaisin hetkenä minä hyvänsä. Silti minun on todella PAKKO siivota, tyttären syntymäpäiväjuhlat lähestyvät ja jos en halua juhlia edeltävänä yönä valvoa aamuun asti siivoillen, on minun aloitettava todellakin tänään. Sen lisäksi yksi huone olisi siivottava perusteellisesti, sillä olen hankkinut uuden kalusteen, suuren hyllyn, mutta ennen kuin voin tämän kalusteen noutaa, olisi sille tehtävä tilaa tarpeeksi. Nyt kun tässä tarkemmin mietin, niin tämän blogin kirjoittaminen on myös näköjään yksi niitä tekosyitä joita käytän kun pakoilen siivousta.. ainakin myönnän sen.

tiistai, 25. kesäkuu 2013

Talviturkki päällä

Häpeäkseni joudun myöntämään että en ole vieläkään heittänyt talviturkkia pois. Tilaisuus siihen on tarjoutunut jo muutaman kerran, mutta minä lampaantissi en uskaltanut uittaa edes varpaitani, lapset sen sijaan olisivat viihtyneet vedessä tuntitolkulla. Loistava tekosyy minulta löytyy, minulla ei ole sopivan kokoista uimapukua, enhän voi uida liian isolla uimapuvulla, se olisi liian riskialtista. Rakastan uimista, luulen että jos talviturkistani pääsisin eroon, kävisin harva se päivä uimassa, mutta se uimapuku.. Täältä käpykylästä ei todellakaan löydy uimapukuja, joten kaupunkiin olisi lähdettävä, mutta pelkän uimapuvun takia en suinkaan raaski sinne asti ajaa. Ollaan nyt sitten vielä talviturkki tiukasti päällä ainakin seuraavaan kaupunkireissuun asti, enkä aio uittaa edes varpaita, mielestäni silloin vesi tuntuu paljon kylmemmältä, sinne on hypättävä kertarysäyksellä laiturin päästä, ilman ennakkovaroituksia.

perjantai, 14. kesäkuu 2013

Kuume

Eilen palelin aivan tuskissani, ensin ajattelin että olen tulossa kipeäksi ja kuume se on joka nousee. Toisaalta laitoin sen myös univelan piikkiin, olen usein todella väsyneenä viluinen. Sitten nukuin hetken ja mieleeni tuli ajatus johon takerruin melko voimakkaasti, entä jos..? Olenko raskaana? Voi miten ihanaa se olisi, kuopus on jo sen ikäinen, että vauva olisi tervetullut. Meillä on lapsia paljon, mutta ikäni puolesta olen vielä valmis saamaan lisää lapsia, jos luoja suo. Emme ole uskovaisia, joten ehkäisyä saamme käyttää jos niin haluamme, emme vain ole kokeneet sitä tarpeelliseksi, meille saa tulla lisää lapsia jos on tullakseen. Ja se sopii minulle, ikuiselle vauvakuumeilijalle. Se huono puoli noilla eilisillä vilustumisoireilla on, että ne tekevät minut lähes hulluksi, aloin jo laskea mahdollista lapsen syntymäpäivää, ehkä tämä on liian aikaista, mutta suon sen itselleni. Tuntemuksia kuuntelemalla oireeni tuplaantuvat, luulen että 80 prosenttisesti nämä ovat psykosomaattisia. Eli toisinsanoen kuukautisten alkamispäivänä putoan kovaa ja korkealta, mutta toisaalta, olen myös valmistautunut siihen että jos meille ei enää lapsia suoda niin hyväksyn sen ja olen onnellinen siitä että meille on suotu jo näin monta lasta. Mutta myönnettävä siis se on että vauvakuume minua vaivaa, lähipiirissä ei ole tällä hetkellä yhtään vauvaa, joten haluaisin niin kovasti päästä nuuskuttelemaan vauvan tuoksua, onko olemassa mitäään ihanampaa? Ei!

perjantai, 14. kesäkuu 2013

Minne se katosi

Kesä on ainakin näillä korkeuksilla täysin kadoksissa. Eilen jo hetken luulin sen palanneen ja illalla ennen nukkumaanmenoa kastelin kesäkukat reippaalla kädellä ja ajattelin että se riittänee hetkeksi jos sattuu että helteet niitä koettelevat. No eipä mennyt aikaakaan kun kuulin unta odotellessa sateen piiskaavan peltikattoamme, eli toisinsanoen olin tehnyt aivan turhan kastelureissun. Ja nyt kun katselen ulos, ei auringosta näy vilaustakaan. Viime kesä oli sateinen, ja se ei haitannut minua lainkaan, olimme juuri muuttaneet omakotitaloon ja sisällä oli niin paljon puuhaa, etten olisi edes ehtinyt nauttia auronkoisesta kesästä, joten sateen ropistessa oli hyvä syy jäädä sisätöihin. Vaikka itse "pakenin" sadetta sisälle, lapset tekivät aivan päinvastoin, eiväthän he sokerista ole. Voi sitä riemua mikä paistoi kasvoilta kun sai viilettää uudella isolla tontillamme, en raaskinut kieltää. Hetken kävi mielessä, että sairastuvat varmasti vähintään keuhkokuumeeseen, mutta ei niin onneksi käynyt. Kerrostaloelämän jälkeen olin niin tyytyväinen että he viettivät aikaa muuallakin kuin tietokoneen näytön ääressä. Mutta nyt kun tämä uutuuden viehätys on kadonnut ja sää on tällainen, olen miltei raivon partaalla, kuopus on oppinut kävelemään ja hänelle ei todellakaan riitä enää "sisätyöt". Hän haluaisin viilettää pihalla ja sydäntä särkee kun hän koputtelee ulko-oveen pyytäen päästä ulos leikkimään, mutta koska vetta tulee kuin esterin takapuolesta, en todellakaan 1-vuotiasta ulos aio päästää. Joten siis aurinkoa kiitos!