Kotoilijan päiväkirja

Maailma on tehty meitä varten..

2013-07-29T09:59:00+03:00

Haloo Helsingin biisi soi päässä ties monettako päivää, ihanat sanat. Edellisestä kirjoituksesta on aikaa, olen ollut todella väsynyt, johtuu alkuraskaudesta. Kyllä! Olen raskaana, olin odottanut että en raskaudu enää kovin helposti koska ikää on tullut lisää ja painoa edellisten raskauksien myötä myös. Vauvauutista en ole vielä kertonut kuin kahdelle lähimmälle ystävälleni, he olivat iloisia puolestani. Itsekin olen todella iloinen, koska vauvakuume on ollut aivan valtava, vaikka sitä ei varmasti moni ymmärrä siitä syystä, koska lapsia on jo ennestään niin paljon. Mutta kait mä olen sitten se kroonikko..

Päänsärkyä ja muita tekosyitä

2013-07-05T10:59:00+03:00

Sellainen sanahirviö kuin "viikkosiivous" odottelee minua, en ole ehtinyt tehdä tällä viikolla mitään mikä hieman edes helpottaisi urakkaani. Suurperheen lakanoiden vaihtokin on sellainen operaatio, että jos olisin sen edes saanut aikaiseksi ennen tätä päivää, olisi urakkani hieman helpompi. Alitajuntani yrittää ilmeisesti kehittää jonkin hyvän tekosyyn, jolla voisin paeta siivousurakkaa, päänsärky alkoi jo ennenkuin nousin ylös, se hieman helpottui jättimukillisella kahvia, mutta silti se on tuolla jossain korvan takana tykyttelemässä, ja hyökkää varmasti takaisin hetkenä minä hyvänsä. Silti minun on todella PAKKO siivota, tyttären syntymäpäiväjuhlat lähestyvät ja jos en halua juhlia edeltävänä yönä valvoa aamuun asti siivoillen, on minun aloitettava todellakin tänään. Sen lisäksi yksi huone olisi siivottava perusteellisesti, sillä olen hankkinut uuden kalusteen, suuren hyllyn, mutta ennen kuin voin tämän kalusteen noutaa, olisi sille tehtävä tilaa tarpeeksi. Nyt kun tässä tarkemmin mietin, niin tämän blogin kirjoittaminen on myös näköjään yksi niitä tekosyitä joita käytän kun pakoilen siivousta.. ainakin myönnän sen.

Talviturkki päällä

2013-06-25T11:48:00+03:00

Häpeäkseni joudun myöntämään että en ole vieläkään heittänyt talviturkkia pois. Tilaisuus siihen on tarjoutunut jo muutaman kerran, mutta minä lampaantissi en uskaltanut uittaa edes varpaitani, lapset sen sijaan olisivat viihtyneet vedessä tuntitolkulla. Loistava tekosyy minulta löytyy, minulla ei ole sopivan kokoista uimapukua, enhän voi uida liian isolla uimapuvulla, se olisi liian riskialtista. Rakastan uimista, luulen että jos talviturkistani pääsisin eroon, kävisin harva se päivä uimassa, mutta se uimapuku.. Täältä käpykylästä ei todellakaan löydy uimapukuja, joten kaupunkiin olisi lähdettävä, mutta pelkän uimapuvun takia en suinkaan raaski sinne asti ajaa. Ollaan nyt sitten vielä talviturkki tiukasti päällä ainakin seuraavaan kaupunkireissuun asti, enkä aio uittaa edes varpaita, mielestäni silloin vesi tuntuu paljon kylmemmältä, sinne on hypättävä kertarysäyksellä laiturin päästä, ilman ennakkovaroituksia.

Kuume

2013-06-14T10:39:00+03:00

Eilen palelin aivan tuskissani, ensin ajattelin että olen tulossa kipeäksi ja kuume se on joka nousee. Toisaalta laitoin sen myös univelan piikkiin, olen usein todella väsyneenä viluinen. Sitten nukuin hetken ja mieleeni tuli ajatus johon takerruin melko voimakkaasti, entä jos..? Olenko raskaana? Voi miten ihanaa se olisi, kuopus on jo sen ikäinen, että vauva olisi tervetullut. Meillä on lapsia paljon, mutta ikäni puolesta olen vielä valmis saamaan lisää lapsia, jos luoja suo. Emme ole uskovaisia, joten ehkäisyä saamme käyttää jos niin haluamme, emme vain ole kokeneet sitä tarpeelliseksi, meille saa tulla lisää lapsia jos on tullakseen. Ja se sopii minulle, ikuiselle vauvakuumeilijalle. Se huono puoli noilla eilisillä vilustumisoireilla on, että ne tekevät minut lähes hulluksi, aloin jo laskea mahdollista lapsen syntymäpäivää, ehkä tämä on liian aikaista, mutta suon sen itselleni. Tuntemuksia kuuntelemalla oireeni tuplaantuvat, luulen että 80 prosenttisesti nämä ovat psykosomaattisia. Eli toisinsanoen kuukautisten alkamispäivänä putoan kovaa ja korkealta, mutta toisaalta, olen myös valmistautunut siihen että jos meille ei enää lapsia suoda niin hyväksyn sen ja olen onnellinen siitä että meille on suotu jo näin monta lasta. Mutta myönnettävä siis se on että vauvakuume minua vaivaa, lähipiirissä ei ole tällä hetkellä yhtään vauvaa, joten haluaisin niin kovasti päästä nuuskuttelemaan vauvan tuoksua, onko olemassa mitäään ihanampaa? Ei!

Minne se katosi

2013-06-14T10:28:00+03:00

Kesä on ainakin näillä korkeuksilla täysin kadoksissa. Eilen jo hetken luulin sen palanneen ja illalla ennen nukkumaanmenoa kastelin kesäkukat reippaalla kädellä ja ajattelin että se riittänee hetkeksi jos sattuu että helteet niitä koettelevat. No eipä mennyt aikaakaan kun kuulin unta odotellessa sateen piiskaavan peltikattoamme, eli toisinsanoen olin tehnyt aivan turhan kastelureissun. Ja nyt kun katselen ulos, ei auringosta näy vilaustakaan. Viime kesä oli sateinen, ja se ei haitannut minua lainkaan, olimme juuri muuttaneet omakotitaloon ja sisällä oli niin paljon puuhaa, etten olisi edes ehtinyt nauttia auronkoisesta kesästä, joten sateen ropistessa oli hyvä syy jäädä sisätöihin. Vaikka itse "pakenin" sadetta sisälle, lapset tekivät aivan päinvastoin, eiväthän he sokerista ole. Voi sitä riemua mikä paistoi kasvoilta kun sai viilettää uudella isolla tontillamme, en raaskinut kieltää. Hetken kävi mielessä, että sairastuvat varmasti vähintään keuhkokuumeeseen, mutta ei niin onneksi käynyt. Kerrostaloelämän jälkeen olin niin tyytyväinen että he viettivät aikaa muuallakin kuin tietokoneen näytön ääressä. Mutta nyt kun tämä uutuuden viehätys on kadonnut ja sää on tällainen, olen miltei raivon partaalla, kuopus on oppinut kävelemään ja hänelle ei todellakaan riitä enää "sisätyöt". Hän haluaisin viilettää pihalla ja sydäntä särkee kun hän koputtelee ulko-oveen pyytäen päästä ulos leikkimään, mutta koska vetta tulee kuin esterin takapuolesta, en todellakaan 1-vuotiasta ulos aio päästää. Joten siis aurinkoa kiitos!

Money money money

2013-06-05T10:39:00+03:00

Mihin se menee, yleensä kuukaudessa on ne muutamat päivät jolloin voin vain haikein mielin katsella rahojen ohimarssia. Suurperheen elättämiseen menee niin paljon rahaa, etten ole pitkään aikaan edes halunnut ajatella koko asiaa. Jotkut ihmiset säästävät omien sanojensa mukaan jotain tiettyä asiaa, lomamatkaa, huonekaluja, televisiota yms varten. Olen pohdiskellut että jos minä moiseen ryhtyisin, niin mistähän ihmeestä sen säästettävän summan nappaisin, ruokarahoista? En usko että onnistuu, elämme mielestäni aika säästeliäästi. Vaateostoksia en tee kuin tarvittaessa, ja todella paljon saamme lahjoituksena vaatteita sukulaisilta ja tutuilta. Ehkäpä joskus sitten vuosien kuluttua kun työelämään palaan, voin pistää jotain säästöön, mutta tällä hetkellä tuntuu että paha on tyhjästä nyhjäistä. Silti vaikka rahaa saisi enemmän ollakin, en haaveile rikkauksista, minulla on tällä hetkellä kaikki mitä tarvitsen, siihen ei rahaa tarvitse, olen sivusta saanut seurata monen varakkaan perheen arkea ja täytyy kyllä sanoa että päivääkään en vaihtaisi, jos onni yritetään etsiä materian avulla, se kostautuu jossain vaiheessa varmasti. Raha ei tee onnelliseksi, kokemusta ei ole, mutta en tarvitsekaan.

Jäätelö

2013-06-04T16:51:00+03:00

Olen laihduttanut viimeisen vuoden ajan karppaamalla, kiloja on lähtenyt 15, mutta matkaa tavoitteeseen on vielä toiset 15 kiloa. Luulen että tavoiteltu tulos olisi lähempänä jos pystyisin pitämään mielitekoni kurissa. Jäätelö on etenkin kesäisin pahin viholliseni, se luikertelee häikäilemättä pakastimeeni ja kun ilta hämärtyy, muu perhe menee nukkumaan, istun sohvalle ja yhtäkkiä kädessäni on Classicin uutuusmaku pekaanipähkinä-suolainen kinuski. Voi miten se onkaan hyvää, joskus toivon että se olisi kaupasta loppunut, koska jostain syystä en pidä muun makuisista jäätelöistä, voisi hyvillä mielin ostaa perheelle pari tuuttipakettia ja olla syömättä jäätelöä. Mutta vielä muutama sana laihdutuksesta, olen siis laihduttanut vuoden verran, en todellakaan pitkäjänteisesti, vaan pätkissä silloin tällöin. Karppaus on ainoa tapa jolla olen saanut tuloksia, syön terveellisesti salaattia, vihanneksia, lihaa, kalaa, kanaa ja syön myös epäterveellisesti pekonia, makkaraa, nakkeja jne. Mutta ehdoton hittituote karppaukseni tukena on Valion Turkkilainen jugurtti ja siihen päälle loraus vähäkalorista mehukeittoa, se vie jopa makennälkää muutaman askeleen kauemmaks. Vaikka kesä on jäätelön kulta-aikaa, on se myös grillauksen juhlaa, ja mikä onkaan parempaa karppiruokaa kuin paistettu pihvi ja siihen kylkeen salaattia. Tässä koneella kun katselen vieressä lojuvaa tyhjää jäätelöpaperia, lupaan ja vannon taas huomenna olevani astetta sKarpimpi.

Ihanaa!

2013-05-29T09:04:00+03:00

Vihaan sosiaalisessa mediassa päivityksiä jotka sisältävät laittoman paljon "ihanaa" sanaa. Kaikki on niin ihanaa, ihana ilma, ihana ruoka, ihanat ystävät, ihana perhe, ihana sitä, ihana tätä. Etenkin jos itse on noussut väärällä jalalla niin ei paljon mieltä ylennä kun joku julistaa käyneensä ihanalla kakalla (huom, kärjistetty). Mutta asiaan, nyt joudun itse käyttämään tuota sanahirviötä, minulla on tällä hetkellä niin ihanaa, heräsin aamulla, laitoin lapset kouluun ja kävin viemässä roska ja aah, miten ihana ilma siellä oli ja ihanan aurinkoista, keskimmäisellä on alkanut jo loma tarhasta, ihanaa! Voin juoda kahvin rauhassa koska ehdin tehdä aamupalan ennen kuin pienimmät alkoivat sitä vaatia, ihanaa! Periaatteeni vastustaa tällaista facebook-päivitystä, joten siksi avaudun täällä. Nyt jos vielä siivoaisi niin voi miten ihanaa olisikaan, mutta se on vasta suunnitteluasteella. Mutta nyt toivotan IHANAA päivää kaikille, nauttikaa kesäpäivästä!

The Siivouspäivä

2013-05-17T08:16:00+03:00

Nyt sen julistan, joten pakko myös tehdä. Ensin ajattelin että otan ennen ja jälkeen kuvat kodista, jotta huomaan kuinka paljon saan aikaiseksi, mutta kamera on ilmeisesti tuolla jossain sekasotkun keskellä. Yleensä inhoan sanaa siivouspäivä, koska se tuntuu jotenkin kiveen kirjoitetulta, eli toisinsanoen pakko ja pakosta en tykkää tehdä mitään, tarvitsen kunnon fiiliksen päälle, jotta saan jotain aikaiseksi. Nyt siis aion nostaa takapuoleni koneelta ja alkaa tuumasta toimeen, koko viikko on mennyt tehdessä kaikkea muuta, luulen että olen alitajuisesti pakoillut siivoamista, se ei vaan ole minun juttuni. En tiedä voiko siivous olla kenenkään "juttu", mutta ainakin sosiaalisessa mediassa saa usein sellaisen kuvan, että ihmiset siivoavat kotejaan hymyssä suin, voiko se olla mahdollista? Vai olenko ainoa joka omistaa tällaisen asennevamman? Mutta koska nyt tämä jaarittelu vie taas päivää eteenpäin ilman siivousta aion aloittaa... nyt...

Tule jo kesä

2013-05-10T10:00:00+03:00

Kesä saisi jo tulla, vaikka en kamalan suuri fani olekaan. Odotan innolla kiireettömiä aamuja ja aamuaurinkoa, joka tosin paljastaa kaikenlaiset pölykoirien kokoontumisajot ja ikkunoissä olevat käpälänjäljet. Lasten kesäloman nurja puoli on se että kaikenlaiseen nahisteluun on aikaa tuntitolkulla. Mutta sen yritän ratkaista komentamalla kaikki pihalle purkamaan ylimääräiset energiat. Sormeni syyhyävät päästä ulkohommiin, vaikka sisälläkin olisi jos jonkinlaista hommaa, sadepäiviksi ainakin on tekemistä yllin kyllin. Olen varannut kirpparipöydän, mutta jostain syystä puhti on poissa. Olen taas hartaasti päättänyt heittää kaiken ylimääräisen pois turhia mukisematta, saa nähdä kuinka onnistun.

Mutta nyt minua kutsuu ruokaostokset, ihanaa tulevaa äitienpäivää kaikille äideille!